Perusnaamion kasvoille voit tehdä valitsemistasi yrteistä. Keväällä parhaimmillaan ovat poimulehti, voikukka ja nokkonen. Voit poimia näitä kutakin kourallisen ja kuumentaa muutama (2-3) desi vettä, johon laitat keräämäsi yrtit uuttautumaan noin 15 minuutin ajaksi. Siivilöi uute ja kaada siitä noin 1/2 - 1 dl kulhoon, johon lisäät 3 ruokalusikallista valkosavea (Kaoliinisavi) sekoita hyvin ja anna seisoa 15 minuuttia, jos seos tuntuu liian löysältä voit lisätä hieman savea tai jos se on liian kiinteää lisää uutetta. Levitä seos puhtaille kasvoille ja anna vaikuttaa 10 - 20 minuuttia, huuhtele haalealla vedellä.

Nyt on aika fiilistellä ja tehdä ihana kuorintaseos koivunlehdistä, tämä vihreä ja raikas seos piristää niin mieltä kuin ihoakin.

Kerää kulhoon noin puoli litraa koivunlehtiä ja lisää sekaan desi kasviöljyä (oliivi, ohdake, avokado tms.). Sekoita sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi, lisää öljyä tarvittaessa. Kun seos on tasaista lisää kulhoon noin desi sokeria ja sekoita hyvin. Muutama pisara sitruunan eteeristä öljyä (tai muuta eteeristä öljyä) kruunaa asian.

Nyt voit levittää seoksen vartalolle tai suorittaa kuorinnan käytyäsi ensin suihkussa. Anna vaikuttaa kymmenisen minuuttia ja huuhtele pois.

Kuorinnan jälkeen iho on todella pehmeä.

Muistathan kuitenkin, että liian usein suoritettu kuorinta saattaa tehdä ihostasi yliherkän, joten kerta kaksi kuukaudessa riittää.

Eilen iski hirmuinen inspiraatio, että oli pakko tehdä saippuaa.

Massaan lurautin myös vähän ohdakeöljyä, sekä kehäkukan terälehtiä, jotka kyllä menivät sekoittaessa todella pieneksi muruksi.

Kuukauden verran joutuu nyt sitten odottelemaan, että pääsee testaamaan millaista saippuaa tulikaan tehtyä.

Saippuapalat menossa kypsymään

Aikani mietin lahjaa äidille jolla on jo kaikkea, sitten tuli ajatus sydänsaippuasta

Sulatin valkoista saippuamassaa vesihauteessa, sulaan massaan lisäsin pari tippaa Lilja tuoksuöljyä ja väriksi Mica Hohtava Orkidea.

Teippasin pienen sydämen mallisen piparkakkumuotin pakasterasian kanteen kiinni tiiviisti ja kaadoin massan muottiin jähmettymään ja vasta kaadettuani tajusin, etten ollut öljynnyt muottia…noh hetken aikaa muotti massoineen oli pakastimessa ja sain sydämen helposti irtoamaan.

Laitoin sydämen jukurttipurkin pohjalle ja kaadoin saippuamassaa niin paljon, että sydän peittyi ja annoin taas jähmettyä, nyt oli purkkikin öljytty!!

Sydän näkyi huonosti valkoisen massan läpi, mutta kaivoin massat pois sydämen kohdalta varovaisesti veitsellä ja kiva tuli…ajatus ehkä tärkein.

Lilja tuoksu toi mieleeni saippuan tai jonkun voiteen, tuo Mica hohtava orkidea on todella hieno väri luonnossa, hohtoa ei puutu, vaikka se kuvasta puuttuukin

Minulla on aina talvisin ollut todella kuivat kantapäät, mitkään voiteet ja kylvyt ei niihin tehoa.

Onneksi löysin hyvän jalkavoiteen ohjeen, jonka avulla sain sitkeän jatkuvasti uusiutuvan känsänkin pois.

Voiteeseen tulee kaakaovoita, vehnänalkioöljyä, mehiläisvahaa, piparminttua, rosmariinia ja tippa piparminttu tai rosmariini eteeristä öljyä.

Testattavaksi saamani kaakaovoinapit oli todella käteviä, sopiva määrä on helppo annostella, kuin että joutuisi isosta palasta leikkaamaan.

Sen siitä saa, kun vaihtaa luottodeodoranttinsa aivan uuteen tuttavuuteen, eihän se tietty pidä. Mutta onneksi keittiökaapista ja Saippuapajan valikoimista löytyy tarvikkeet pitävän deodorantin tekemiseen. Eli ei muuta kun kokeilemaan testituotteita ja vanhaa tuttua reseptiä.

Tällä kertaa muokkasin aiemmin käyttämääni reseptiä hieman ja laitoin kaikkia ainesosia, paitsi e-vitamiinia ja tuoksua yhden ruokalusikallisen. Eli vesihauteeseen meni sulamaan kaakaovoita, sheavoita ja höysteeksi maissitärkkelystä sekä ruokasoodaa. Kun rasvat olivat sulaneet, jäähdyttelin massaa hetkisen ja lisäsin e-vitamiinia suunnilleen puolikkaan teelisikallisen verran sekä hieman laventelin tuoksuista tuoksuöljyä, joka siis oli tuoksuöljy, ei eteerinen öljy. Sitten koko seos purkkiin ja  pakkaseen jähmettymään. (Kokeilin vaan liian aikaisin, onko tuo deodorantti jähmettynyt ja sain aikaiseksi sormenjäljen purkkiin.)

Sheavoi ei ole kuulunut suosikkeihini, sillä siinä on mielestäni tympeä haju, joka on pakko peittää tuoksulla. Tämä sheavoi teki poikkeuksen se oli kokonaan tuoksutonta, ihanaa. Mutta toisaalta, se myös tuntui pehmeämmältä, kuin aiemmin käyttämäni ja niin deodorantistakin tuli mielestäni pehmeämpää, kuin aiemmat versioni.

Kaakaovoi oli mieleisessäni muodossa, napeina. Niitä oli hurjan helppo käyttää. Napit myös sulivat nopeasti ulkomuodostaan johtuen. Hirmuisen kätevää, sanon minä.

Ja mitä tuohon tuoksuöljyyn tulee, laventeli ei ole suosikkejani, mutta päätin antaa tällekin mahdollisuuden. Alkutuoksu tässä on laventelinen, se perinteinen, metsäinen laventeli, mutta sitten ihan yhtäkkiä tuoksu muuttuu kukkaiseksi. Kukkainen tuoksuvivahde oli mieleeni. Mutta valmiissa deodorantissa tuoksu ei ollutkaan kukkainen, se oikeastaan muuttui heti jouduttuaan lämpimien rasvojen seokseen. Nimeltä mainitsemattomalla kynttilä-firmalla oli joskus tismalleen saman tuoksuinen kynttilä, joka oli lempikynttilöitäni, tämä deodorantti tuoksuu aivan siltä. Lämmin, pehmeä, utuinen tuoksu, jossa on häivähdys kyllä laventelia, mutta ei niin, etten pitäisi. Mutta jotenkin tuoksu on myös miehinen, aika tavalla unisex.

Valmis deodorantti on tuollainen kiinteä pala, josta voi sipaista tai hangata kainaloihin pitoa ja tuoksua. Kainalot pysyvät pehmeinä, joskin ruokasooda saattaa ärsyttää joidenkin ihoa. Kannattaa siis tehdä pieni määrä kerralla, jos ei ole ennen kokeillut tai käyttää toisen deodorantin rinnalla.

-Sannu-

Sain testattavakseni ihanan tuoksuista ruusuvettä. Tuoksusta tulevat mieleeni lapsuuteni kesät, kun keräsimme pullon täyteen ruusuja ja laitoimme sinne vettä tehdäksemme leikkeihimme mehua. Tuoksu on ihana, hyvin mieto, aito ja perinteinen ruusu, juuri niinkuin pitääkin. Tuoksu on sen verran mieto ja haihtuu harmikseni hyvin nopeasti, että ruusuvesi sopii kyllä heillekin, jotka eivät niin pidä ruusun tuoksusta.

Ihan ensiksi minun piti selvittää, mitä tuo ruusuvesi sisältää. Lähinnä minua kiinnosti, onko se vesipohjainen, kuten ruusuveden mielestäni kuuluu olla, vaiko alkoholipohjainen. Ilokseni ruusuvesi on tuota ensimmäistä, olisihan se tuoksustakin pitänyt huomata.

Olen kokeillut ruusuvettä kasvovetenä iltaisin ihonpuhdistuksen jälkeen. Taputtelen pienen määrän ruusuvettä kasvoihini ja mielestäni se on auttanut vähentämään kosteusvoiteen tarvetta. Aamuisin olen puhdistanut kasvoni ruusuvedellä kastellulla pumpulilla ja tässä tuo onkin erinomainen tuote; iho jää todella pehmoiseksi ja kimmoisaksi ruusuveden jälkeen. En tarvitse mitään kosteusvoiteita, vaan laitan ihon kuivuttua mineraalimeikkipohjan (silloin kun sen nyt ylipäätään laitan). Ja mikä parasta, koska ruusuvedessä ei ole alkoholia, voi sillä pyyhkiä myös silmänympärysten ihon. Ihoni on tosin juuri nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan, mutta aion kokeilla myöhemmin syksyllä ruusuvettä uudelleen, sillä tämä ihoni nykyinen kunto ei valitettavasti ole pysyvä tila. Ja se tuoksu, se tekee ruusuveden käytöstä ja kasvojen puhdistuksesta niin ihanan ylellistä.

Hiuksiinikin koitin ruusuvettä. Laitoin sitä pesun jälkeen märkiin hiuksiin, mutten huomannut mitään eroa. Hiukseni ovat hyvinkin luonnontilaiset ja todella hyvässä kunnossa, sillä näitä ei ole käsitelty vuosiin väreillä tai permanenteilla, hoitoainettakin käytän hiuksissani vain satunnaisesti, joten ei ehkä ihmekään, ettei ruusuvedestä tuntunut olevan iloa hiuksilleni, ainakaan näin käytettynä. Hiuksillani on kyllä taipumusta taipuisuuteen ja pörröistymiseen, joten kokeilin ruusuvettä myös kuiviin hiuksiin, joissa se tuntui auttavan hiusten siloittamisyrityksissäni kuitenkaan lähmäämättä hiuksiani. Ei ruusuvesi kuitenkaan mikään varsinainen muotoilutuote ole, eikä toimi yhtä tehokkaasti, mutta mielestäni toimi kuitenkin paremmin, kuin että olisin pelkällä vedellä koittanut siloittaa pörröisyyttä, harmi, ettei tuo tuoksu jäänyt hiuksiin.

Ihana olisi myös kokeilla tehdä saippuaa ruusuvedestä niin, että lisää lipeän veden sijasta ruusuveteen. Olisin kokeillut kyllä, mutta mielestäni tuollaiseen saippuaan pitää laittaa tuoksuksi aitoa eteeristä ruusuöljyä, eikä minulla sitä ollut tähän hätään, joten kenties palaan siihenkin vielä joskus. Ja voiteissakin tämä olisi takuulla omiaan, mutta en ole tehnyt vielä yhtään voidetta, jossa on vettä, sillä en ole löytänyt sopivaa ekokriteerit täyttävää säilöntäainetta käyttööni, joskin luulen, että joudun kohta joustamaan kriteereistäni, että pääsen testaamaan myös vettä sisältävien voiteiden tekoa. Ja entäpäs erilaiset kasvonaamiot, niissäkin tätä pitää kokeilla. Onneksi minulla on tätä vielä jäljellä lisätestejä varten.

-Sannu-

Kiirettä on pitänyt niin, ettei meinaa ehtiä testailemaan pöydällä polttelevia tuotteita. Nyt oli kuitenkin ihan pakko tehdä oliiviöljysaippuaa, kun siitä on viimeinen pala käytössä. Meillä lasten iho ei kestä muuta saippuaa, oli se sitten miten hellävaraiseksi tahansa mainostettu, kaikki muut tuntuu kuivattavan ihoa, paitsi oliiviöljysaippua. Samallapa sitä tuli sitten testailtuakin vähän.

Saippuaan laitoin tuoksuksi kahta eteeristä öljyä Litsea Cubebaa ja appelsiinia, kumpaakin suunnilleen yhtä paljon. Pidän kovasti raikkaista sitrustuoksuista, mutta ne eivät tahdo pysyä kylmämenetelmällä tehdyssä saippuassa. Litsea tekee siinä poikkeuksen, sitä kannattaakin käyttää sitomaan helposti haihtuvia muita sitrustuoksuja, joskin minun saippuassani kävi niin, että se tuoksuu pelkästään litsealle, appelsiinista ei ole tietoakaan. Litsea ei ole se raikkain sitrustuoksu, vaan minun nenäni haistaa siinä myös metsäisyyttä ja mausteisuutta, mutta sitrustuoksu silti, jokseenkin myös makea sellainen.

Litseaa pidetään mm. desinfioivana ja hajuja poistavana öljynä. Onpa sitä käytetty myös hyönteisten karkottamiseen. Keittiösaippuassa tämä tuoksu olisi siis varmaankin omiaan. Onnistuin sotkemaan tätä öljyä reippaasti käsiini saippuaa tehdessäni ja kaikista pesuyrityksistä huolimatta, tuoksuin voimakkaasti ja pitkään litsealle, jopa niin voimakkaasti, että taisin hieman kyllästyä jo tuoksuun.

Saippuamassan laitoin lasten käyttämättömiin hiekkaleluihin. Vanha idea, mutta niin hauskoja saippuoita. Nyt voitelin muotit runsaasti oliiviöljyllä ja saippuat irtosivat helposti. Yleensä en voitele muotteja, vaan laitan ne hetkeksi pakkaseen ennen irrottamista. Molempi parempi.

Saippuamassaa riitti vielä näiden jälkeen, joten jaoin loppumassan kahtia. Toisen puolen värjäsin keltaisella rautaoksidilla ja toisen vaaleanpunaisella ultramariinilla. Sitten yhdistin massat ja sekoitin niitä hyvin varovasti ja kevyesti ja kaadoin pariin muottiin. Olisi pitänyt ehkä käyttää hieman enemmän väriä, sillä olisin toivonut selkeästi keltaisempaa ja vaaleanpunaisempaa, mutta hauska se on näinkin.

Minulla on käytössäni tuoksuton hiustenhoitoaine, jonka tuoksusta en pidä alkuunkaan. Vaikka hoitoaineeni on hajusteeton, sen raaka-aineet tuoksuvat mielestäni tympeille, suorastaan pahoille. Niinpä päätin kokeilla, mitä kävisi, jos lisään sekaan vähän jotain tuoksua.

Laitoin hoitoainetta vähän toiseen, pieneen pulloon ja sekaan muutaman tipan herkullista Paahtovanukas-tuoksuöljyä, joka tuoksuu ihanan makealle, paahdetulle, toffeiselle, kerrassaan herkulliselle ja jälkiruokamaiselle, kenties siis juurikin paahtovanukkaalle. Ja kas kummaa, hoitoaine on hyvinkin käyttökelpoista ja kelpaa nyt myös minun nenälleni.  Kun sekoittaa vaan pienen määrän uuden tuoksuista hoitoainetta tai miksei vaikka shampootakin kerralla, voi vaihdella ihania tuoksuja useammin. Tai jos jatkossa hankkiikin vain tuoksuttomia tuotteita ja tuoksuttaa ne sitten itse omalla lempituoksuöljyllä…

Mielenkiinnosta oli pakko alkaa testailemaan värejä ja tuoksuja.

Valkoiseen saippuamassaan sekoitin ripauksen Cellini keltaista Micaa ja toiseen annokseen Paratiisin Pronssi micaa.

Kuvaan en saanut vangittua sitä ihanaa helmiäisen hehkua mikä näissä väreissä on…harmi, sillä molemmat värit ovat luonnossa todella kauniit.

Keltaiseen massaan tipautin hieman Pinacolada tuoksuöljyä.

Pulloon nuuhkaistessa mieleen tulee ensimmäisenä hedelmäkarkki, kun hetken tuoksuttelee löytyy sieltä aivan selvästi ananas! Tuoksu on saippuassa mielettömän ihana, luulenpa, että tuosta tulee lempituoksuni ja meillä ainakin tuoksuu kylpyhuoneessa takuuvarmasti seuraavalla suihkukerralla Pinacolada